JOULUKORTTIEN SIJAAN TUEN TÄNÄKIN VUONNA TANSSIKUNTOUTUSYHDISTYKSEN TOIMINTAA.

 

BW-KEHONHALLINTA JATKUU TAAS KEVÄTKAUDELLA -2020

 

Kikin viikkotunnit  tiistaisin kehonhallintaa aivovauriokuntoutujille klo 14 - 15! 

Aloitamme 14.1.  Vapaita paikkoja voi vielä kysellä.

Sähköpostilla kiki.molander@gmail.com, tai puhelimitse 050-5202260 voi tiedustella  Kikin Bw- ja tanssitunneista. Päivitän myös tänne tilannetta.

LISÄÄ TIETOA MYÖS KAIKISTA  YHDISTYKSEN KURSSEISTA KOHDASSA 'tunnit ja kurssit'

 

 

tanssista on moneen

Alla oleva kirjoitus on jäsenemme Anna Berghällin ja julkaistu ensimmäisen kerran Täyttä elämää -lehdessä 1/2020

Traumat pois tanssilattialla

 

Kaksi vuotta sitten asuin hetken aviomieheni kanssa hänen kotimaassaan Kamerunissa. Olimme ulkona syömässä ja hytkyin naapuribaarista kuuluvan musiikin tahtiin. Samalla pikkusormeni naputteli oluttuopin kylkeä. "Sinä se kyllä kanssa tanssit koko ajan", mies tuumasi.

Niin. Onpa kuntotasoni, vaatekokoni tai asuinmaani ollut mikä tahansa, tanssi on aina kulkenut mukanani. Olen käynyt kursseilla ainakin afrotanssissa, irlantilaisessa, rivitanssissa ja tietysti luuhannut läpi kaikki tanssilliset jumpat. Juuri ennen halvaantumistani keväällä 2013 olin hurahtanut swing-tanssi lindy hopiin ja taisin olla useammallakin kurssilla samanaikaisesti.

Nyt sitten tanssimiseni saattaa olla enemmänkin tuota pikkusormella tapahtuvaa asiaa - tai ei välttämättä. Useimmilla meistä on varmaan ainakin jonkinlainen mielikuva pyörätuolitanssista, mutta muutakin on tarjolla erityisryhmille. Enkä nyt tarkoita 40-vuotissynttäreilleni järjestämääni lindy hop -tuntia, jonka kantava ajatus oli "it's my party and I dance badly if I want to" ja jossa varmaan traumatisoin vammattoman tanssiparini huteralla liikehdinnälläni. (Vähän voi fiilis mennä, jos täytyy koko ajan murehtia, pysyykö daami pystyssä).

Koska oman liikuntavammani syy on aivoperäinen, olen osallistunut lähinnä erilaisiin neurologisille kuntoutujille tarkoitettuihin tanssiprojekteihin tangosta jazztanssiin ja

ollut mukana yhdessä tutkimuksessakin, jossa tutkittiin tangon vaikutusta liikkumiseen myös muilla kuin Parkinson-potilailla; heillähän tanssimisen on todettu helpottavan vapinaa ja jäykkyyttä heti. Myös oma kävelemiseni parani ainoastaan kahdeksan tangotunnin aikana huomattavasti.

Yksi merkittävimmistä virstanpylväistä tanssijan urallani on ollut kuitenkin se, kun muutaman muun neurologisen kuntoutujan kanssa esiinnyimme Suomen Neuropsykoterapiayhdistyksen juhlaseminaarissa marraskuussa. Tai oikeastaan merkittävintä oli saamamme palaute siitä, miten rohkeita olimme, kun kaikkine rajoitteinemme tulimme sinne kaikkien eteen tanssimaan. En ollut ajatellut mitään rajoitteita tai että niiden näyttäminen olisi rohkeaa; minä vain tanssin. Kaikki on tanssia! Myös se, jos pystyy vaikka vain hytkyttelemään tai naputtelemaan sormella musiikin tahtiin.

 

Kahden vuoden takaiseen aikaan verrattuna taakse on jäänyt lisää vaatekokoja, lisää asuinmaita ja valitettavasti myös aviomies, mutta tanssi pysyy. Odotankin innolla uutta elämänvaihetta, joka vakavasti vaikuttaisi nyt siltä, että salsa tulee kuulumaan siihen jossain muodossa. Salsakursseja en olekaan käynyt.. mutta uskon, että yksijalkainen tanssipartnerini on aivan hyvä opettaja.

 

 

Kirjoittaja on 45 vuotias toimittaja ja Suomen Tanssikuntoutus ry:n jäsen, joka opettelee vielä elämää uudessa kropassa.